Siek Glapy on nykyajan vieheskaalassa suhteellisen pienikokoinen jerkki. Pituutta hartsista käsinvalmistetulla jerkillä on 11cm ja painoa noin 45g. Uittamiseen riittää kevyempikin kelavapa-kombinaatio. Malleja on kolme eri kappaletta jotka ovat kelluva, uppoava ja suspendin eli suspaava. Pakkaukseen ja itse vieheeseen mallimerkintä on merkattu selkeästi uppoava S, kelluva F ja suspaava kirjaimella O. Värikartta on kattava 16 värillään luomuista ärsytysväreihin. Hintaa Puolassa valmistetulla vieheellä on kalamiestä palvelevissa liikkeissä vajaan yhdeksän euron verran. Kyseessä on epäilemättä erittäin pyytävä haukiviehe, mutta kuinka pyytävä, siitä päätimme ottaa selvää vakavahenkisellä testisessiolla. Siek Glapysta on olemassa myös isompi 16cm versio, tämä testi koskee kuitenkin pelkästään pienempää 11cm versiota.

HYPOTEESI
Molemmat testaajat ovat käyttäneet Siek Glapyja menestyksekkäästi aiemmin. Siekeillä on saatu testaajien toimesta metrikaloja, mutta pienestä koosta ja vikkelästä uinnista johtuen vieheellä on tapana kerätä myös pienempää kalaa verrattuna isompiin vieheisiin.
Niinpä muotoilimme hypoteesiksi seuraavan: Todennäköisesti Siek Glapy 11cm tulee voittamaan testisession kalojen määrässä, mutta häviää verrokkivieheiden saaliin keskipainolle.
TESTAAJISTA
Testaajat ovat taitotasoiltaan käytännössä identtiset.
Jessellä on kalastuskokemusta reilut 30 vuotta, joista melkein puolet on keskitytty ahvensukuisten jigaamiseen, ja sen jälkeen hauen jigaamiseen. Vakavissaan käytännössä pelkkään haukeen Jesse on keskittynyt kolmisen vuotta. Tuttuja viehetyyppejä ovat mm. jigit, shadit, heittohaukiperhot ja jerkit. Kympin ylityksiä Jessellä on viisi kappaletta, ja metrihaukia lukuisia kymmeniä.
Lassella on nuoresta iästään johtuen kalastuskokemusta vähemmän kuin Jessellä, mutta toisin kuin kantapään kautta oppinut Jesse, Lasse on saanut oppia parhaimmilta heti alusta lähtien. Kehitys on ollut tämän mukaista. Myös ”ihmenappuloina” tunnetut Jani Karonen sekä Hannu Vakkila ovat opastaneet Lassesta melkoisen suurhaukimagneetin. Lempivieheiksi Lasse mainitsee hauenkalastuksessa kookkaat shadit sekä jerkit. Yli kympin ylityksiä Lassella on neljä kappaletta, ja metrihaukia lukuisia kymmeniä.
TESTIIN VALMISTAUTUMINEN
Olimme hamstranneet Siekkejä kalastustarvike liike Ruodosta sekä Motoneteista useita kymmeniä, käsittäen koko värikartan, sekä jo värikartasta poistuneita yksilöitä. Joukossa oli vanhempaa versiota sekä uudempaa. Uudemman ja vanhemman ainoat erot löytyvät koukuissa sekä värikartassa. Uudemmissa on erinomaiset VMC:n ruostumattomat koukut, kun jossain vanhemmissa malleissa (joita ei onneksi enää ole saatavilla) on kaameat ”tinasta” valmistetut hyvin ohuet kolmihaarat. Nämä menevät välittömästi serpentiinille jo ensimmäisessä irroituksessa hauen leukaperistä. Vanhempiin malleihin vaihdoimme koukut parempiin sekä lytistimme kaikista testikapuloiden koukuista väkäset pois.
Uudesta värikartasta puuttuu täysin pitelemätön punapää hopeahileillä sekä mustilla pisteillä, olimme hankkineet värin kuitenkin Hauenkalastajat kirpputorin kautta.
Testin suorittamiseksi varasimme puolitoista kalastuspäivää. Paikaksi valikoitui tuttu merialue. Puolet ajasta toinen uittaisi pelkkiä Siekkejä valitsemissaan väreissään, ja toinen valitsemiaan verrokkivieheitä, kunnes vuoro vaihtuisi. Käytännössä tämä tarkoitti lauantain osalta neljän tunnin vuoroja sekä sunnuntain osalta kahden tunnin kalastusvuoroja.
Halusimme laittaa Siekit todelliseen piinapenkkiin, ja niinpä vertailuvieheiksi valitsimmekin parhaimmat mahdolliset hauenjekuttajat. Mm. Snackbaitsin shadit koko värikartassaan koossa M, L ja XL, Hämy-jerkit, Zägä-jerkit ja Busterit ottivat haasteen mielellään vastaan.
Jotta testiin suhtauduttaisiin sen vaatimalla vakavuudella, laitoimme vielä oman sisäisen vedonlyönnin kisan ajaksi käyntiin. Palkinnon arvo piti huolen siitä että kumpikaan ei löysäillyt testin aikana.

TESTI ALKAA
Testipäivänä meri oli ikävästi -55cm normaalia matalammalla, sekä itätuuli raivosi kaikilla merialueilla 12-15m/s, onneksi sentään oli pilvistä. Olosuhteet eivät olleet parhaimmat mahdolliset hauennarraamiseen, mutta emme antaneet olosuhteiden häiritä. Luotto onnistuneeseen testiin oli korkea. Lassen sanoin ”kalakiima oli holtiton”.
Arvoimme aloitusjärjetyksen kolikolla, ja molempina testipäivinä allekirjoittanut sai kunnian aloittaa Siekeillä. Heti testin alussa kävi selväksi että kevyempi seteistäni Savage Gear Bushwhacker+ Shimano Chronarch reilulla 0,30mm siimalla on miellyttävämpi vaihtoehto Siekkien viskomiseen kuin järeämpi Savage Gear Custom Predator maksimi 170g+Shimano Calcutta 200 0,40mm siimalla. Heittopituudet jäivät kevyemmästä setistä 20%. Lassen vuorolla Savage Gear MPP Predator Trigger+Calcutta 300 0,40mm siimalla suoriutui tehtävästä vavan ansiosta erinomaisesti ja aika ajoittain näytti sille että Lasse sinkoaa Siekkiä jopa pidemmälle kuin raskaammilla ja isommilla verrokkivieheillä.
Testissä paljastui että mallit uppoava ja suspaava versio Siekeistä ovat kalastavia ja miellyttäviä käyttää kalapaikkojen ollessa 0,5-2,5m. Suspending malli säilyttää pysäytyksissä syvyytensä ja uppoava malli on äärimmäisen hitaasti uppoava. Verrattuna esim. perus busaan on uppoamisnopeus moninkerroin hitaampaa. Kelluvalle mallille emme löytäneet järkevää olosuhdetta uittamiseen, etenkin veden ollessa erittäin matalalla testin aikana, ja vesikasvien ollessa häiritsemässä kalastusta pinnalla. Keväällä polvenkorkuisessa vedessä kelluvallekin pintakalvossa uivalle mallille löytyy takuulla kelpuuttajansa.
Ensimmäinen kirkasvetinen lahdukka antoi hyvin pian testin alkamisen jälkeen erittäin nätin puolitoista kiloisen haukityttösen tuomion leppäkertulla (musta punainen valkoisilla pisteillä). Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen kun Lasse jekutti veneeseen pian lukuisten pelkkien tärppien jälkeen arviolta samankokoisen yksilön vertailuvieheellä.
Syönti oli hankalaa, kalastimme tarkasti ja jatkuvasti vieheitä vaihtaen, mutta kalat joko loistivat poissaolollaan tai kävivät pelkästään tukistamassa verrokkiviheitä, antamatta minkäänlaisia mahdollisuuksia kunnolliseen vastaiskuun.
Kovan yrittämisen jälkeen onnistuin ennen vuoronvaihtoa viemään Siekit johtoon kauniilla vajaan kakkosen kalalla Lassen kiskoessa pelkkiä tärppejä.
Itse uitin Siekkejä kelauitolla jatkuvasti vaihtaen rytmiä, erittäin hitaasta uitosta raivokelaukseen, lyhyisiin ja toisaalta jopa kymmenen sekunnin pysäytyksiin. Lasse uitti Siekkejä enemmänkin vapauitolla, pienillä hellävaraisilla nykäisyillä uintiin tuli kieltämättä lisää eloa, vaikka uinti on ilman erikoisempaa kikkailuakin äärimmäisen nautittavan näköistä kiemurtelua. Viehe ui erinomaisesti oli uitto sitten todella hidasta tai nopeaa. Vauhtia tai hitautta Siek ei pelästy.
Lounastauon jälkeen Lasse nosti hyvin nopeasti kahdella kalalla Siekit selkeään johtoon, toisen ollessa vajaa kakkosen kala, ja toisen edustaessa kurkkusektoria. Itselläni parhaiten toiminut tuomion leppäkerttu ei tuonut Lasselle onnistumisia vaan vihreän sävyinen PJ8 oli onnistumisten taustalla.
Aurinko alkoi pilviverhon takana vetäytyä taivaanrannan taakse, ja päivän viimeiset mahdollisuudet muuttaa peliä suuntaan tai toiseen olivat käsillä. Olimme siirtyneet lahtivesistä ns. shellille, eli karuun välisaaristoon jossa tasaisesti madaltuva saaren ranta kareineen on karun lahdukan edustalla. Paikkatyyppinä useammat etsisivät paikasta uhanalaista meritaimenta, meidän aiemmalla kokemuksella paikalla voi olla myös haukea, myös reilumman kokoista. Illan viimeinen kala oli myös päivän suurin, verrokkiviehe pumu värissä kelpasi erittäin kauniille välisaariston silakkaimurille. Silmäpuntaroitu vajaa nelosen kala kiitti vapauttajia vedenroiskaisulla silmille.
Ensimmäisen päivän jälkeen tilanne oli Siekeillä 4-2. Keskipaino verrokeilla oli kahden ja puolen kilon luokkaa kun Siekeillä vastaava oli puolentoista kilon tietämillä.

TESTIPÄIVÄ KAKSI
Päivä valkeni samanlaisena kuin edellinen, tuulta oli tosin vähemmän miellyttävästi muutama metri sekunnissa lisää edelliseen päivään verrattuna. Pyrimme välttämään suoraan tuuleen ajamista mahdollisuuksien mukaan, keli alkoi olemaan alle viiden metrin veneille jo varsin epämiellyttävä, Forecan näyttäessä 12-14m/s lukemia. Kädet tulisivat olemaan kovilla 3C lämpötilassa myrskytuulessa.
Aloitin nakkelun Siekeillä tutussa pienessä lahdukassa jossa vasen laita on ennenkin antanut keskikarkeaa parempaa kaunista välisaariston silakkaimuria. Olin jostain syystä ottanut käyttöön lyhyemmän kantaman Custom Predatorin ja en saanut heittoa yltämään täsmälleen sinne minne olisin halunnut, Lasse sai.
Kelatessani viehettä sisään, verrokkiviehettä uittava Lasse kuiskasi hiljaisella äänellä jotain tapahtuneen vedessä (jälkikäteen arvioimme haukimamman vetäneen ensimmäisellä yrityksellään ohi, ja Lassen tunteneen ”vedenvirtauksen” vavassaan). Ärsytti suunnattomasti, muutaman metrin tähden…Pian Lasse kiljuikin jo tutuksi käyneellä falsetillaan ”Nyt pysyy!” Sitten vielä ärtystä lisäämään se ähinä, puhina ja ne mantran omaisesti hoetut supinat ja kähinät ”galagalagala uiuiui” kun Lasse väsytteli selkeästi rotevampaa mammaa haavitsemisetäisyydelle. Kala teki muutaman upean syöksyn siiman viistäessä vedenpintaa kunnes kurotin kalan nopeasti haaviin. Repesihän siinä riemu veneeseen, hallituksen lanseeraamat fistpumpit kolahtelivat rystysiin kerta toisensa jälkeen ja kalaa ihasteltiin haavissa vedessä. Kovin pienelle se näytti isossa haavissa, kunnes se punnittiin ja nostettiin hetkeksi liplockiin ja pönötykseen. Liki yhdeksikön upea kala teki Siekki-vuorossa olevan testaajan olon tukalaksi. Etenkin kun pelissä oli vielä sivuveto, periksi ei kuitenkaan oltu tultu antamaan.
Lasse nosti verrokkiviehet vielä tasoihin samasta paikasta reilulla puolentoista kilon kalalla, joka oli poikkeuksellisen virkeä.
Seuraavasta paikasta ennen vuoronvaihtoa nostin vielä Siekit kappalejohtoon kurkkuosaston kalalla.
Siihen loppuikin aamun syönti, ja Siekit kiilasivat Lassen käskytyksessä äärivaikeissa olosuhteissa todella murskaavan voittoon. Pitkän vieheruletin jälkeen Lasse löysi toimivan värin keltaisesta Siekistä jossa on mustat ahvenraidat (Värikoodi FL2). Pikkuinen hauki toisensa jälkeen nousi erilaisista lahdukoista Lassen jekuttamana. Avainsanana oli todella pitkät pysäytykset, joihin en päässyt nopeammin uppoavilla verrokki jerkeillä ja kumeilla vastaamaan. Verrokkivieheet keräsivät hädin tuskin tärppejä, suurempien vieheiden koko ja nopeampi uppoamisnopeus kääntyi itseään vastaan ja parhaimmat saavutukset olivat hipaisuja tai seurioita. Yksi ainoa hauki antoi edes pienen mahdollisuuden vastarin tekemiseen verrokeilla, mutta tämän tärpin tulemisen onnistuin hutiloimaan hieman hitaalla kylmän kangistamalla kropalla.
Lassen Siekki osuus loppui sunnuntain osalta viiteen kalaan. Keskipaino jäi pieneksi sunnuntain osalta Siekeillä, sen ollessa vain reilu kilo, verrokeilla sen ollessa viiden kilon tietämillä. Toisaalta kappaleissa Siekit pesivät verrokit täysin kiistattomin luvuin 6-2.

YHTEENVETO
Alussa muodostamamme hypoteesimme muodustui oikeaksi. Siek pesi erittäin koviksi tunnistetut verrokkivieheet määrässä mennen tullen. Yhteistuloksessa kappalemäärät jakaantuivat 10-4 Siekkien hyväksi. Keskipainossa Siekkien osuudeksi tuli noin 1,3kg kun verrokkivieheillä keskipaino oli 3,8kg. Siekkien suurimmaksi kalaksi merkattiin 1,7kg kun verrokeilla se oli Lassen nappaama 8,8kg.
Puolentoista päivän testisessio on toki erittäin pieni aika testaukselle, jossa myös onnella on merkittävä osuus. Sattuman osuus on niin merkittävä että keskipainon suhteen sekä suurimpien kalojen suhteen tilanne voisi päinvastainen. Merkittävin anti testistä on testaajien mielestä Siekin ainutlaatuinen kyky poimia kalaa niissäkin olosuhteissa missä dynamiitti tulee vieherallin jälkeen ensimmäisenä mieleen.
Siekit ovat nykypäivän standardeilla mitattuna hieman pienikokoisia jerkkejä, jotka ovat poikkeuksellisen helppouittoisia. Vapauitto auttaa parantamaan saaliin saamista mutta ei ole todellakaan välttämätöntä, sen verran hienosti viehe ui pelkästään vaihtelemalla kelausrytmiä.
Ei ole mikään ihme että tunnetut kalaoppaat käyttävät Siekkejä asiakaskäytössä, viehe on helppoheittoinen ja ennen kaikkea pyytävä kenen tahansa käsissä. Maalausjäljeltään Siekit ovat kohtuullisia, mutta kolhoja, kovin erikoisia tai monivärisiä maalaukset eivät ole. Kestävyydeltään testaajat eivät löytäneet moitittavaa, muutama kiviosuma sekä hauet eivät saaneet merkittävää tuhoa vieheissä aikaiseksi.
Jokaisen hauenkalastajiksi itseään kutsuvan joka haluaa välttää erittäin vaikeina päivinä totaalisen munapadan tulisi muutama Siekki omistaa omassa suosikkivärissään. Vahva suositus.

 

 

 

Teksti ja kuvat: Jesse Saarinen