Haukea Mogadishussa

Sorsien henkinen väkivalta oli jälleen todellisuutta, kun mesenaatti kaartoi satamaan Mogadishun edustalle. Vesilinnut ovat kovia ilkkumaan kalakeijoja, se on koettu ennenkin. Nyt oli kuitenkin eri vuodenaika ja eri säätila. Ja kaikkihan tietävät, että Somaliassa aurinkoplägä on paras kalastuskeli.

Mestoilla alueen varmistaneena olikin jo Henkka P., armoitettu kalamies ja -opas, Unicefin sertifioima rauhanturvaaja ja huhujen mukaan ainoa mies, joka on pelannut Unoa Osama bin Ladenin kanssa – ja voittanut. Jälleennäkeminen oli etenkin kenttäolosuhteisiin nähden riemukas, niin kuin pitääkin.

Heitimme yläfemmojen ja siirtomaaherrasiivessä nautittujen tervetuloshampanjojen (Moet & Chandon Gran Vintage 2004) jälkeen kalakamppeet niskaan ja roudasimme vavat, boksit ja muut viheliäisyydet veneeseen tykistötulen kaukaisen kuminan kaikuessa taustalla. Pian olimmekin jo vesillä. Veden lämpötila oli noussut nopeasti, kevät oli jäänyt lyhyeksi. Vesi oli väriltään varsin sameaa, mutta ei kuitenkaan aivan cappucinoa. Ehkä Teuvo Loman -värinen Pig Shad saisi sittenkin pitää rokulipäivän pakissa ja asiaa voisi lähestyä normisetin kautta. Moni olisi kuvannut lähtötilannetta ns. haastavaksi, mutta ammattihenkilöstö tietää, että on vain kahdenlaisia päiviä: päiviä kalassa ja päiviä muuta sekoilua harjoitettaessa. Ja kalapäivä on aina hyvä päivä. Jos arki tai kalastus tuntuu muuttuvan ylitsepääsemättömän haasteelliseksi, on kenties syytä ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.

Veneemme lipui kipparin tiukassa luotsauksessa kohti päivän ensimmäistä lahtea. Merirosvojen ja heidän karjansa elämöinti kuului yhä vastarannalta. Somalian vesillä on oltava hereillä – etenkin kun tärppi tulee.

Ankkurin laskettua huomasimme olevamme saarretut: kaislikkoa löytyi sijaintiimme nähden n. 284° alueelta. Ainoa looginen ja strategisesti kypsä ratkaisu oli siis laittaa viehettä langanpäähän ja ampua iskuja kokonaisvaltaisesti joka sektorille. Jostain se fisu löytyy. Luupäämonni on Somaliassa toisinaan vekkuli ja viekas kaveri, mutta ei kuitenkaan fysiikan ja karpon lakien ulottumattomissa. Tutkimalla tästäkin selvittäisiin.

Eipä aikaakaan, kun Henkka paikansi kohdekalan Fladenin Conrad-kumilärpyttimellä takavasemman sektorista. Firetiger-Konsta on ollut Somaliassa ennenkin kova sana, ja vaikka viehe ei ehkä olekaan kuumin trendilomootti lahden itäpuolella, niin se on hinnaltaan kohtuullinen ja aivan soiva peli. Ja mikä tärkeintä, eka kala veneessä hiljensi sorsien kettuilun. Syytäkin oli, kala oli ihan mukavan kokoinen, 86 cm ja intoa piukassa. Irrotus, mittaus, pönötys, ja suomuseppo takaisin jonkkaan. Kala osoitti myös ennustajankykyni. Olin vain paria päivää aikaisemmin dostradamusoinut HK-palstalla, että Henkan hiljattainen nihkeä kalaonni tulisi kääntymään vierailuni päivänä. Lienee paikallaan alkaa julistelemaan muitakin ”totuuksia” ja perustaa 0700-numero.

Samalla peli meni uusiksi omalta osaltani. Päivän ainakin ensimmäinen ottiväri oli nimittäin todennettu. Tempaisin Ft-FT-Pig Shadin langan päähän ja aloin pieksämään sektoria raivona. Tulosta ei kuitenkaan tullut. Hetken päästä Conrad & Henkka -kaksikko otti jo toisen kalan veneeseen merirosvojen hurratessa ja kalistellessa sapeleitaan. Olotilaa alkoi kuumentamaan muukin kuin taivaalta roimottava aurinko. Apina oli taas käynyt asuntonäytössä niskan tienoilla. Ajukoppa raksutti niin raskaasti, että virkahattukin täytyi oikein rullata takaraivolle adebisiksi. Henkka istahti komentosillalle ja sytytti cohiban, ja samaan aikaan pääsponsorimme Saatana kuiskutti korvaani, että “testaapas boega Fisketeam 1 -sikaa”. From inch to action, eli tuumasta toimeen. JukkaBertta-döörin ei tarvinnut kehrätä kovinkaan montaa heittoa, kun kumihärpyttimeen käytiin. Vastari vastapalloon ja kala oli kiinni. Keskikarhendaaros, all right, irti koukusta, pönö ja tack så mycket, hej då, vi ses. Kumihoukutin oli sen verran reippaasti imuroitu suuhun, että kyseessä ei ollut pelkkä näpy, vaan selkeä ostopäätös. Ilmeisesti homma on välillä kiinni pienestä muutoksesta viehepolitiikkaan, mutta emme myöskään missään nimessä väheksy Vanhalle vihtahousulle suitsukkeen muodossa tehdyn uhrilahjan vaikutusta asiaan.

Kalastusjuoni oli ainakin hetkellisesti selvitetty, ja peli jatkui vastavuoroisena. Raivokasta, Vaasan veri -henkistä tivolikevätsyöntiä ei ollut meneillään, mutta tapahtumia napsui kohtalaisen tasaisesti koko veneretkueelle. Somalian-monni tosin tuntui mieltyneen ruotsalaiseen sikakumiin: Fisketeam-väritys villitsi itä-afrikkalaisen euroviisuyleisön, ja seuraavat neljä veneeseen asti saatua kalaa kirjattiin svedudesignin piikkiin. Irrotusta, pönötystä ja pyrstölliset takaisiin jonkkaan vaan. Taisinpa epäkohteliaasti unohtaa vieraskoreuden ja viedä päivän määrän lisäksi myös koon ns. about femman fisulla, 88 cm. Samoin porsaskumikala hullutti purumellakkaan myös paikallisen Istvan Puikon, jonka optimistinen arvio omasta imurointikapasiteetistaan oli lähinnä hellyttävä.

Sukseestamme voimaantuneina päätimme testailla eksperimentaatiohenkisiä mestoja. Vesi oli pitkän siirtymän jälkeen edessämme avautuvan lahden tienoilla auttamattoman mokkalattea. Edes yliluonnollisissa tuomioistuimissa ratifioitu Pinkki tuijottaja ei saanut vedestä reaktioita aikaan. Päädyimme loogisesti kokeilemaan kuhanuistelua.

Kuhanuistelu osoittautui hankalaksi sekin keväisessä Mogadishussa, joten ajoimme parkkiin paikalliselle poppamiesluodolle, joissa ikiaikojen ihmisuhrien jäljiltä levottomina leijuvat henget lepattivat puiden latvoissa. Starttasimme napalmilla grillin tulille rantakallioille, ja Henkka duunasi päivälliseksi seurueellemme itse savannilta suopungilla pyydystämäänsä gasellia. Hienostihan se toimi, etenkin kun kylkiäisenä oli auringonpaisteeseen saumattomasti sopiva sihijuoma.

Ravittuina, auringongrillaamina ja tyytyväisinä heittelimme vielä yhden kaislikonsyrjän, mutta kalat joko eivät olleet paikalla tai kiinnostuneet yhtiömme tarjonnasta. Illan saapuessa olikin aika siirtyä takaisin rantaa kohti, sillä päivän agendassa oli vielä tapaaminen rytmirummuttavan poppamiehen pakeilla.

Kokonaisuudessaan päivä oli erittäin hyvä. Mainio boogie, kelpo kelit ja kalaakin tuli taas. Kiitokset Henkalle, to be continued!