Modereissu 20 – 24.09. Napapiirin jänkhäkoirat.

Haaveissamme jo tovin olimme poikain kesken miettineet modereissulle ihan uutta lähestymis kulmaa. Merellä on tullut kykittyä useita useita päiviä ja ei siinä mitään, ei ne huonosti ole menneet. Nyt kuitenkin haluttiin jotain aivan muuta ja mieluusti sisävesi hommia. Saimme vinkin suunnasta jo paljon aikaisemmin, aluksi oli epäilys…
Muutamaa paikalla käynyttä sankaria haastateltuamme oli paikka ja aikakin suhteellisen selkeä. Tästä tulee kiva reissu, tuli kalaa taikka ei.

20.09. Klo 20:30
Hämeen piirissä mökkeilevät modet pääsivät matkaan. Osa itä-saksan jäsenistöstä oli jo matkannut kohti pohjoista ja yksi taas asuu ”lähellä” kalapaikkaa. Matkahan on hanurista, mutta äärettömän mukavaa kivassa seurassa. Matkalla juteltiin paljon kohteesta, kaloista ja miten yritetään purkaa ”koodia” jokihaukien osalta. Mietimme myös seuraavan päivän kulkua, koska olemme vasta aamulla paikanpäällä.

21.09. Klo 13:00
Olimme kotiutuneet ”mökkiin” ja nyt olikin jo sitten kalakamat niskassa ja kova strategiapalaveri päällänsä. Isäntä oli myös paikalla naureskelemassa etelän poikien sekoilua. Pääsimme rantaan ja näkyhän oli suhteellisen pysäyttävä. Äärettömän kaunista luontoa, ruskaa, vettä, virtaa, siis kaikkinensa jopa suorastaan hengen salpaavan upea miljöö. Hypnoosia kesti tovin mutta sitten suuntasimmekin joelle järkyttävän poltteen sekä arsenaalin saattelemana. Kalustona isännän moottorivene, jokivene ja soutari.

Virta yllätti soutajat todenteolla, ilmeisesti juurikin tuona ajankohtana oli ihan vain meidän kiusaksi lisätty virtausta. Kalastus aloiteltiin venekunnittain hyvinkin laajalta alueelta. Osa meni virtapaikkojen juureen, osa syvänteisiin ja osa seisovan veden äärelle. Minä ja Pertti oltiin soutarilla liikkeellä ja valikoitiin kosken/virran edessä oleva alue jossa syvänne + saaliskalaa.
Ei ole helppoa ei… Ei tärppejä ei kaloja eikä havaintoja hauista. Laitoin siiman päähäni jonkun vanhan stormin simppu/made jäljitelmän joka yllättäen tuntuikin toimivan ja sain pari pikku haukea näytille. Pertti senkun hakkasi ja tahkosi mutta ei niin ei.

Kaukaa ehkä saatettiin kuulla joko jes huuto taikka jokin muu kiljahdus, ei Pertin kanssa oikein noteerattu. Kunnes sitten alkoikin puhelin laulamaan ja sieltähän kaikuikin viesti että Kulmala oli saanut ensimmäisellä heitollaan ennätyksensä ja jopa kertaheitolla kerhokalan… Ei ole totta, ei voi olla. Tuijotimme Pertin kanssa toisiamme nauraen. No näinhän se sitten meni. Kulmalalle ensimmäisellä heitolla normi koon pigiin värissä C31/Orange tiger 10,7kg kaunotar (joka muuten meni keskeltä poikki kalan suussa). Hirmu onnittelut puhelimen välityksellä Kulmalalle tietysti.

Käsittääkseni samaan aikaan isännällä oli myös kala kiinni ja sekin oli about n. 4kg kala mutta Kulmalan kalaa ihailtaessa se jäi vallan huomiotta. Kuitenkin tuplatärppi heti alkajaisiksi. Ketolan Janne oli Kulmalan sekä isännän kanssa myös samassa kipossa. Hänelle tärppejä ja yksi kurkundeerus. Janne toimi haavimiehenä Kulmalan enkalle ja räpsi hienot framit kalasta.

Mikko ”professori” Salonen olikin sillä välin hakkaamassa oikein kunnolla päätä seinään. Näimme Mikon rantautuvan ja kävimme jutulla jonka päätteeksi päätimme että Mikko tulee meidän soutariin mukaan.
Kalastus jatkui mutta äärettömän vaikeasti. Mikko sai yhden kalan ja suht nopeasti vielä toisen joka oli n. 5kg hujakoilla.

Toisin sanoen… 1kpl munapataa, yhdet enkat ja kurkkuja muutamia siihen päälle. Päivä antoi toivoa!

22.09. Klo 08:00
Veneissä vaihtui miehistöt. Minä ja Kulmala saatiin soutari, tiedossa oli siis lähialueiden kalastusta. Äärettömän vaikeaa, ei tärppejä, ei mitään. Kulmalan kanssa kaivettiin hienot MP:t. Toivo musertuu omassa päässäni ainakin pikkuisen…2 kpl munapatoja.

Pertti ja Salonen pääsivätkin isännän veneeseen tällä kertaa. Strategia oli selvä, syvempää vettä virtojen vierestä. Ensimmäinen spotti vaikutti heti lupaavalta, saaliskalaa ja syvää vettä. Toistoja toiston perään ja Pertillä jo vapa niiaakin. Todella kaunis 8,2kg yksilö pääsi kuvien kautta takaisin elementtiinsä. Tämän jälkeen olikin hetki aikaa fiilistellä. On se hianoo! Pertin kala popsi Big Mcrubberia.

Toinen spotti tuotti vain kokemusta ja paikkaahan tahkottiin kunnolla. Seuraavassa spotissa oli saaliskalaa kaiussa ja sitä kaivattua syvempää vettä. Ei aikaakaan kun Salonen saa kohtuullisen kovan töötin mutta eipä pysy ei. Salonen ottaa ns. paikkoheiton jolloin kala tekikin ostopäätöksen hurjalla voimalla. Kala taisteli hurjasti syöksyn ja poukkoillen sinne sun tänne. Pertti haavitsi kalan ja riemunkiljahduksien saattelemana oli jo silmin nähtävissä Salosen uusi ennätys kala, 12,4kg.  Tästä sitten olikin hyvä jatkaa 30 minuutin istumis/ihmettely tuokion kera. Mikon takki oli tyhjä. Kyseinen kaunotar popsi Dexterin 34cm Atomic Chicken kumia. Mikkohan muuten tokaisi ettei tule näitä enkkoja hetkeen tai jopa koskaan rikkomaan. Pertti sai vielä yhden hauennäköisen spinnerillä, päivän saldo oli siis 3 kalaa tällä joukueella.

Samaan aikaan ylävirran puolella Ketolan Janne heiluttaa melaa sekä haavia! Jannella oli antoisa päivä, tärppejä ja kaloja. Yhtä raketti haukea saimme tovin seurailla, Jannen hyvästä yrityksestä huolimatta kyseinen 6-7kg hauki päätti kokeilla lentämistä ja sehän siinä onnistui. Kala hyppäsi haavista suoraan kohti ilmaa siten että koukku jäi haaviin kiinni. Irti minusta sanoi hauki. Noh, siitä sitten sisuuntuneena Jannehan oli vaivihkaa jatkanut kalastelua kun minä ja Kulmala siirryttiin toisaalle. Hetken päästä reittimme taas kohtaavat ja Janne kertoo rauhalliseen tuttuun tyyliinsä että menipä muuten enkat tuossa sitten. Kulmalan kanssa ihmettelimme ja tuijotimme Jannea. Ootko tosissas? Joo o, kyllä sieltä 9.8kg hauki tuli, Janne tokaisee. Kuvien katselun jälkeen hirmu läjä ylävitosia onnittelujen saattelemana. Jannen PB tuli 40cm Real eelillä.

Sitten vain ruokaa, saunaa ja lepoa.

23.09. Klo 08:00
Venekunnat sekoitetaan taas. Janne päätti kuitenkin tänään vielä kajakoida. Eipä jäänyt juurikaan kerrottavaa tästä päivästä… MP ilmeisesti jopa ilman tärpin tärppiä. Kemijoki alkaa näyttää sitä puoltaan mitä tiedettiin odottaa. Minä ja Kulmala saatiin vuorostamme mennä isännän kyytiin joka tarkoittaa sitä että voidaan mennä kauemmaksi lähimestoilta.
Aloimme paahtaa urku auki myötävirtaan. 5 minuuttia ajettuamme puhelin soi mutta en joutanut vastata. Puhelimessa luki Pertti joten nakkaanpa puhelua takaisin. TÄSTÄ kohtaa alkaa sellainen tapahtumien sarja notta vieläkin heikottaa ja hymyilyttää.

Pertti vastaa puhelimeen, kysyn tilannetta:
– Mitäs siellä, olit soittanut?
– Oletteko kaukana jo, kysyi Pertti.
– Joo olemme kohta perillä, kuinka niin?
– No nyt on sellainen tilanne että meillä meni haavi rikki ja on tilanne päällä, Mikolla on enkkakala tuossa veneen vierellä, Pertti sanoi tärisevällä äänellä.
– Oletko tosissas? Tokaisin ja samalla käänsin pääni kapteeniin ja Kulmalaan.
– NO ON ON! Salonen huutaa muutaman metrin päästä luurista.

PIIP PIIP PIIP. Puhelu katkesi, katsoin kapteenia ja Kulmalaa. Miltei sanaton päätös lähteä paikalla kahva pohjassa. Soitin Jannelle ja Janne ryntäsikin sankarimaisin elkein kajakki plaanissa auttamaan. Yritän soittaa Jannelle toistamiseen että olemme tulossa mutta Janne ei vastannut. Yritin myös soittaa Pertille ja kertoa että olemme tulossa, älkää hätiköikö. Ei vastannut Pertti vieläkään, laitoin tekstarin että olemme tulossa!

Saavumme paikalle jolloinka näemme Jannen, Pertin sekä Mikon + jotakin veneen ulkopuolella haavissa… Kuinkas iso siellä onkaan kysyin. Ajamme veneen toiselle puolelle jolloin näen kalan. Olen täysin sanaton, tuijotan kalaa ja Mikkoa vuoron perään kunnes tajuan että nyt on aika toimia. Iso haavi kalan alle ja kala haaviin, kala on hyvin elinvoimainen ja vahva. Pertti ja Jyri suorittavat punnituksen, ensin De Paulilla ja sitten perään Saltterilla varmuuden välttämiseksi. Syvän hiljaisuuden rikkoo meikäläisen karjaisu, en perkele jaksa pitää tätä kauaa! Kalan paino seilasi 17,6 – 18 kg välimaastossa. Vaa`an asento jää kuitenkin 17,6kg kohtaan.

Kala tässä vaiheessa veteen lepäämään. Kaikki vain hymyilee ja kihertelee epäuskoisena, ei tätä pysty käsittämään. Ihailimme kalan paksuutta sekä kuviointia samalla huomaten että mittaa tästä ei kyllä nyt saada. Kala alkoi taas riehumaan haavissa jolloin Mikko nappaa kalan lockiin ja yrittää pitää kalaa asennossa jotta saataisiin hyvät kuvat. Fiksuna yritän sivusta neuvoa että pidä sitä näin ja noin 😀 Johon Mikko sitten tokaisi, ootko tosissas, tuuppa koittaa. Kala veteen vapautusta varten ja saimme siinä koko porukka ihailla kalan massiivista runkoa kun se lähti hiljaa aavelaivamaisesti sukeltamaan kohti syvyyksiä. Jäätävä olento!

Kala vedessä lepäämässä, me veden yläpuolella hurraamassa ja juhlimassa, täysin käsittämätön juttu. En tiedä kuinka moni muu tirautti pienen pisaran silmästään mutta Mikko sen teki varmuudella. Tunteet oli koko köörillä pinnassa, eikä ketään oikeen kiinnostanut enää kalastaa. Noh, nämä on näitä. Once in a lifetime juttuja jota ei tulla koskaan unohtamaan.

Pertti ja Mikko suunnittelivat lähtevänsä mökille hiukan lepäämään, mutta päättivät vielä hetken nakella viehettä. Eipä aikaakaan ja Pertillä vapa niiasi 7,1kg kalan kunniaksi. Upea kuvioinen kala jälleen tämäkin. Kala kelpuutti XL snäkin värissä saksa.

Päivä jatkuu…
Painuimme takaisin kapun ja Kulmalan kanssa ottimestoille jossa oli syvää ja pikkukalaa taas pohjasta pintaan saakka. Ei aikaakaan kun sain sellaisen kummallisen tuuppaisun 8m tienoilta. Heti kun sanoin jätkille että nyt tapahtui jotain, tunsin pienen/terävän tökköisyn johon tinttasin vastarin. FISH ON! Meniköhän 5-6 sekuntia kun tajusin että ei, tämä ei tule täältä. Avasin jarrua huolella koska kalan menohalut oli aivan jotain päräyttävää. Tästä on osittain videotakin jossakin mutta väsytys kesti n. 5 minuuttia ja kalassa oli silti virtaa hurjat määrät. Upea ja hieno camoinen kala painoi ennätystäni sivuavat 9,8kg. Kala päästettin takaisin veteen jolloin matami päätti yrittää lyödä vielä avarilla naamaan, selvisin nyrkkeilijän reflekseillä väistämään moisen moukarin. Ruskea oli alajuoksulla päivän väri, kala otti XL Snäkiin made värissä. Tuosta sisuuntuneena Kulmala kaivoi golden shiner pigin normi koossa pakistaan ja painoi sitä tarjolle veden valtakuntaan. Muutama hassu heitto ja sieltähän pamahti metrikäs 7kg kala. Johan on paikka. Sain vielä yhden kovan tärpin paikasta mutta sitten hiljeni.

Iltapäivän siirtymän jälkeen, siirryimme ylävirtaan ja huomasimme myös Mikon, Pertin ja Jannen. Kurvasimme heidän taakseen syvälle puolelle ja taisi siitä Kulmala saada toisella heitollaan n. 5kg kalan PuMu Nasty Crawlerilla. Kaikessa hiljaisuudessa meidän veneen kapu sanoi, onko Pertillä kala kiinni (Pertti ja Mikko oli n. 40m päässä)? Käännyimme Kulmalan kanssa katsomaan ja näinhän se oli. Hiukan korotetun falsetti äänen saattelemana kysyimme pojilta että onko iso? Salonen vastas että tuokaahan nyt se kamera tänne niin saadaan kuvattua Pertin uusi ennätys kala. Katsotiin taas hölmistyneenä toisiamme, kapu mä ja Kulmala. Voiko tää nyt olla totta… Olihan se! Paikalla huomattiin kalan olevan helposti yli kympin, todella kaunis ja vanttera yksilö ja kuten jokihaukien pitääkin niin myös äärettömän vahva. Kala punnattiin ja mitattiin. Kapun silmä ei valehdellut, kapu arvioi mitaksi 118cm ja sitähän se peijooni olikin. Painoa kalalla oli 11,6kg joten parannus vanhaan ennätykseen oli 200gr. Huikea kala kertakaikkiaan. Pertti lysähti veneen keulaan jokerimaisen naurun saattelemana. Pertin kala nautti Dexterin 34cm Pike värissä olevan kumin.

Tahkottiin, tahkottiin eikä mitään… Olimme jo luovuttamassa kunnes omassa vavassani nytkähti ja aivan helvetin lujaa. Kala oli iso ja silläkin riitti taas virtaa, veneen alle, veneen toiselle puolen, keulan ympöri ja taas alle. Välillä kaislaa kohti ja siitä pintaan, on nää hurjia nää joki hauet. Kala nousee sukellusvenemäisesti pohjasta kohti pintaa, haavi kouraan ja mikä tuuri… Kala ajoi toisen rigin suoraan haaviin kiinni, ravisti päätään ja meni sitten menojaan…. Menetin ehkä elämäni suurimman kalan, mutta ei anneta harmitukselle valtaa. Tämä on kalastusta.
Tämäkin saamatta jäänyt kala otti Dexterin 34cm pike värisen kumin. 

Tästä sitten juhlaillalista valmistamaan, nauttimaan voimajuomaa  ja saunomaan Isännän kera. Illalla keskusteltiin kalasta, paikan historiasta ja siitä miten sakki saadaan raivon partaalle somessa 😀 Job well done.
Nukkumatti tuli ajoissa keskiyön tienoilla. Olimme kuitenkin suunnitelleet jo seuraavan päivän kalastus session mutta kuitenkin niin että joudamme kaikki kotiin hyvissä ajoin.

24.09 Klo 07:30
Viimeisen päivän kalastus ajateltiin käyttää tehokkaasti lähialueita kalastaen. No mutta kuinkas kävikään… Muutamat rajut tällit ja kaikille MP. Kyllä.. MP.

Tästä päästäänkin suoraan kalareissun analysointiin:
– Joessa on paljon suuria haukia, mutta niin on hauen ruokaakin.
– Joessa on myös vaihteleva virta joka vaikeuttaa kalojen paikallistamista todella paljon.
– Veden nousu ja lasku aiheuttaa myös ongelmia, kuitenkin poiketen merikalastuksesta.
– Veden lasku saa kalat syömään ja nousu passivoittaa kalat miltei täysin.
– Isolla vieheellä isoa haukea.
– Isoa haukea pitää hakea usein syvältä eikä sieltä kaislasta.
– Käytä painoja päästäksesi syvälle empimättä.
– Hidas uitto toimii suurille kaloille poikkeuksetta.
– Syyskuussa kalojen syönti -sykli/ikkuna on pieni mutta raju.
– Älä koskaan oleta pienen tärpin olevan pieni kala.
– Tsekkaa aina välineet kuntoon ja tarkasta ne vielä.
– Joki ottaa ja joki antaa.

TOP-VIEHEET:
– Dexter 340 väreissä pike, atomic chicken, bangok tiger. 
– Snackbaits XL/ XXL väreissä made, saksa, punaraita paskis.
– Big McRubber väreissä hauki ja happy lord.
– Pig shad väreissä Orange tiger ja ruskeat sävyt.
– Fox 28cm firetiger.
– Savagear real eel 40cm, luomuvärit.


 – 9 suurimman kalan keskipaino 10,36kg!

Reissu on tietenkin se kaikkein ikimuistoisin. 4 modea rikkoi ennätyksensä, 3 modea ylitti 10kg rajan, yksi mode ylitti 16kg rajan. Paikka, isäntä sekä majoitus kaikkinensa vei sydämen liiankin lujasti. Polte takaisin on kova ja jokea kohtaan kunnioittava kaipuu kaihertaa mieltä. Kunhan nyt vaan ei uudet padot pilaa kyseistä aluetta vaikkakin hauen alueet ei siihen varmuudella lopu, ei se silti kivaa ole ja järkeähän tuossa ei ole millään muotoa.

Vielä pitää lopuksi mainita isäntäväestä pikkuisen. Emme tiedä olemmeko koskaan tavanneet ystävällisempiä, suurisydämmisiä aitoja ihmisiä.
Saavuimme paikalle ja ihan kuin olisimme tulleet kotiin lämpimän ruan ääreen jossa myös iltapalana ”dumle -kaakaota”. Isäntä väki teki niin suuren lähtemättömän vaikutuksen notta pois lähtiessä oli ihan oikeasti hiukan vaikea käsitellä sitä tunnetta kotiin menemisestä.
Suurimmat kiitokset Antti & Minttu, me tavataan vielä.

Kuvat: Mikko Kulmala, Janne Ketola, Antti Pekki, Mikko Salonen, Pertti Rantanen ja Jyri Haapanen

-Jyri